sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Luovan luokan kotipesät

Luin joku aika sitten Richard Floridan "The Rise of the Creative Class" bestsellerin. Kirja oli maineensa veroinen ajatusten herättäjä, vaikka toistikin itseään viimeiset sata sivua kuten niin monet kaltaisensa mediarummutetut popularisoidut tutkimukset. Floridan opit luovan luokan tärkeydestä innovaatioille ja houkuttelevien asuinympäristöjen kehittämisessä ovat kuitenkin kiinnostavia, tärkeitä ja kirjan ilmestyessä 2002 niillä oli myös uutuusarvoa.

Kirja keskittyi Yhdysvaltojen kaupunkien vertailuun, mutta yhteenvetona esitetään laajemmin sovellettavia johtopäätöksiä. Luovaan luokkaan lasketaan laaja kansanjoukko, kaikki jotka luovat työssään uutta. Espoossa kovin monilukuiset insinööritkin, joihin itsekin kuulun, ovat tässä tärkeänä osajoukkona vaikka nimestä ehkä ensin tuleekin mieleen taiteilijat, muusikot ja kirjoittajat. Kirjassa todetaan, että luovaa luokkaa houkuttelevat paikat, joissa on kolme T:tä; technology, tolerance ja talent. Eli suvaitsevainen ilmapiiri ja siitä seuraava monimuotoisuus, mahdollisuudet toteuttaa itseään kaltaistensa lahjakkaiden seurassa ja korkea teknologinen taso ovat tärkeimmät tekijät houkuteltaessa luovaa luokkaa. Jos ajatellaan Helsingin metropolialuetta, johon Espookin kuuluu, kaikki nämä kolme toteutuvat melko hyvin. Ja muutenkin täällä ollaan jo Floridan oppien mukaisesti pitkällä siirtymisprosessissa jälkiteollisesta yhteiskuntamallista palveluyhteiskuntaan.

Vielä voisimme kuitenkin parantaa. Yliopistot ja korkeakoulut ovat avainasemassa luovan luokan kotipesinä. Nyt puuhattavassa Aalto korkeakoulussa laittamalla hynttyyt yhteen saadaan kriittistä massaa, ja toivottavasti myös tutkimuksen laadun nousua yhä lähemmäs kansainvälistä kärkeä. Uuden luovan talouden luomisessa tämä on elintärkeää.