torstai 19. kesäkuuta 2008

Sinilevällä kulkevat autot

Autossamme on ollut kummallinen nykimisvika jonkun aikaa ja tänään saimme viimein viedyksi sen huoltoon. Vika löytyi jostain mystisestä sytytyspuolasta ja sen vaijereista. Oli oikeastaan mukavan nostalgisen tuntuista että rikki oli mennyt joku käsin kosketeltava osa - autot kun ovat nykyään niin täynnä elektroniikkaa. Mutta siihen autoteollisuuden kehitys on jäänytkin, tankkaamme koslamme edelleen samoilla polttoaineilla jotka otettiin viime vuosisadan alussa käyttöön. Vaihtoehtoisten raaka-aineiden ja teknologian puutteesta tämä ei johdu. Öljyn käyttö on vaan ollut helppoa ja tuttua ainakin öljyteollisuuden näkökulmasta katsottuna.

Mikä vaihtoehdoksi? Hybridit ovat jo täällä, sähköautot tulevat oikeasti vaihtoehdoksi muutaman vuoden sisällä ja polttokennoja kehitetään suurin tutkimusinvestoinnein. Biopolttoaineissa on lähdetty liikkeelle huonoimmasta päästä, ruoan tuotannon kanssa kilpailevista etanolinlähteistä (maissi, sokerijuurikas) sekä sademetsiä tuhoavista dieselinlähteistä (palmuöljy, soija).

Onneksi nyt on kehitteillä järkevämpiä vaihtoehtoja. Yhdyskuntajätteeseen ja puunjalostusteollisuuden jätevirtoihin perustuvat prosessit ovat kaupallistumassa muutaman vuoden sisällä. Seuraavaksi voisimme hyödyntää Itämeren sinilevän. Valtavan leväbiomassan poisto tekisi vain hyvää Itämeren ekologiselle tilalle. Maailmalla on jo levän kasvattamoja, joissa kasvatetusta levästä tehdään monenlaisia materiaaleja, biomuoveja, kemikaaleja, ravintoa ja polttoainetta. Levään pohjautuvien biojalostamojen tutkimukseen ovat panostaneet myös useat yritykset, mm. Chevron ja Boeing. Voi olla, että levä on ainoa biomassaraaka-aine, jolla tulevaisuudessa realistisesti voidaan korvata öljy. Ehkä saariston lohikassit siis korvautuvat leväkasseilla ja paikallisilla biojalostamoilla, joista saadaan biodieseliä, uusiutuvaa energiaa, sushin raaka-ainetta, biomuovikasseja, luonnonlääkkeitä ja ylipäänsä kaikkea mitä valistunut tulevaisuuden kansalainen tarvitsee.