keskiviikko 6. elokuuta 2008

Biodiversiteetistä ja luonnontilaisista metsistä

Kun aloitin biologian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1992 juuri muusta ei puhuttukaan kuin biodiversiteetistä. Jo pääsykoekirjana oli erittäin vaikuttava lukukokemus "Sammuuko suuri suku", joka kävi mukaansatempaavasti läpi historian sukupuuttoaaltoja ja niiden syitä sekä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden tärkeyttä. Viime aikoina on ollut kiva huomata että biodiversiteetti alkaa viimeinkin nousta enemmän ja enemmän esille mediassa.

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu pidempään, mutta liian usein unohdetaan luonnon monimuotoisuuden vaalimisen tärkeys. Kun hakkaamme sademetsät ja ojitamme turvesuot ja laitamme tilalle yhden pitkälle jalostetun lajin plantaaseja menetämme evoluution miljoonien vuosien aikana muovaamia lajeja ja köyhdytämme ympäristömme elinkelvottomaksi. Nämä istutuspuupellot ovat alttiina kasvitaudeille, eroosiolle ja myrskyille aivan eri tavalla kuin alkuperäiset luontotyypit. Ne myös muuttavat metsän koko ekologian ja sen mukana pienilmaston. Sademetsiä ja turvesoita raivatessa työnnetään ilmakehään myös hurjia määriä hiilidioksidia, kun luonnonmetsiin ja maaperään varastoitunut hiili vapautuu. Yhtään vähättelemättä energiansäästön ja uusiutuvan energian tarpeellisuutta luonnonmetsiä ja erityisesti trooppisia sademetsiä suojelemalla voimme tehdä suurimpia ilmastotekoja.

Puuplantaasit sen sijaan tulevat järkeväksi vaihtoehdoiksi aavikoitumisuhan alla oleville alueille, joilta luonnonmetsät on jo hakattu ja eroosiota voidaan hillitä nopeakasvuisilla puulajeilla. Tällaisia alueita on paljon eteläisemmillä leveysasteilla. Meillä Suomessa eroosio uhkaa oikeastaan vain Lapin metsiä, jotka eivät välttämättä koskaan uusiudu hakkuiden jälkeen. Silloin ei istutuksetkaan enää auta.