lauantai 27. syyskuuta 2008

Unelmien kaupunkirakenne - Espoon askelmerkit

Unelmieni kaupungissa olisi viihtyisää ja turvallista. Kaikki tärkeä löytyisi läheltä tai nopean joukkoliikenneyhteyden päästä. Viheralueet olisivat riittävän kokoisia ja kaikkien saavutettavissa ilman autoilua. Kaupunki olisi energiatehokas ja ilmastovastuun edelläkävijä. Mitä se tarkoittaisi Espoossa?

Ensiksi luotaisiin järkevä joukkoliikenteen suunnittelun ja kaavoituksen yhteispeli. Rantarata ja Etelä-Espoon metro olisivat runkolinjat, jotka yhdistettäisiin tiheällä pikaratikkaverkolla kehäteiden suuntaisesti. Alueet, jotka jäisivät tämän verkon ulkopuolelle saisivat tiheät ja nopeat bussiyhteydet. Raidelinjojen lähelle tehtäisiin kaupunkimaisen tiivistä, tyylikästä täydennysrakentamista yhdistellen kerros- ja pientaloja. Työpaikat sijoittuisivat pääasiassa raideliikenteen solmukohtiin. Länsiväylälle ja Turunväylälle tulisi ruuhkamaksut Espoon rajoille sekä keskustaan mennessä. Ruuhkamaksujen tuloilla parannettaisiin joukkoliikenteen palvelutasoa ja alennettaisiin hintoja.

Asuinalueiden väliin jätettäisiin kunnon viheralueet, jotka jätettäisiin mahdollisimman luonnontilaisiksi. Jäljellä oleville viheralueille ei rakennettaisi hajanaisia pientaloalueita, kalliopuhdistamoja tai kauppahalleja. Sen sijaan olemassaolevien asuinalueiden pusikot ja jättömaat hyödynnettäisiin rakentamiseen. Yhdellekään hehtaarihallille ei myönnettäisi enää rakennuslupaa. Palveluiden lisärakentaminen ohjattaisiin lähipalveluihin asuinalueille.

Mitä saataisiin? Vähemmän yksityisautoilua, saasteita, melua, asfalttia, eritasoliittymiä, jättömaata ja pusikkoa. Enemmän kaupunkimaisuutta, turvallisuutta, luontoa ihmisten lähellä, toimiva joukkoliikenne ja lähipalvelut.