lauantai 10. tammikuuta 2009

Paikkajakoehdotus ja kestävästä taloudesta ja elvytyksestä

Espoon vihreät julkistivat tämän viikon torstaina luottamuspaikkajakoesityksen, jota käsitellään vielä huomisessa valtuustoryhmän ja paikallisyhdistyksen hallituksen yhteiskokouksessa. Itselleni esitetään ympäristölautakunnan puheenjohtajuutta, joka on vastuullinen ja tärkeä paikka. Vaaliteemoinani olleita ilmastonmuutoksen hillintää kuntatasolla ja viheralueiden säilyttämistä ajatellen ympäristölautakunta on oiva paikka tehdä vihreämpää Espoota.

Ympäristöhallinnon haasteet kasvavat jatkuvasti. Ilmastonmuutos on globaali haaste ympäristöhallinnolle. Lisäksi on paljon selkeästi paikallisia asioita, kuten hiukkaspäästöt, melu, ympäristön kemikalisoituminen, vesiensuojelu, luonnon monimuotoisuuden varjelu, viheralueet, kestävä luonnonvarojen käyttö ja jätteiden hallinta. Näissä kaikissa on Espoossakin edelleen paljon tehtävää.

Kirjoitin lokakuun alussa miten talouskasvun ehdoilla elämisestä olisi päästävä aidon kehityksen edistämiseen, ja BKT:n seuraamisesta siirryttävä kehittyneempien mittareiden käyttöön. Eilen talouselämässä oli hyvä artikkeli samasta asiasta. Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrénin artikkelissa esitettiin Suomen BKT ja kaksi hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen huomioivaa mittaria, GPI (Genuine Progress Index) ja Isew (Index of Sustainable Economic Welfare). Kuva oli hämmentävä: 1980-luvun puolivälin jälkeen talouskasvu ei ole Suomessa parantanut GPI:llä ja Isew:llä mitattua hyvinvointia. GPI on itse asiassa ollut laskusuuntainen 1990 luvun alusta lähtien, vaikka BKT on kasvanut samalla aikavälillä voimakkaasti.

Tuloerot kalvavat hyvinvointia ja talouskasvun hedelmät menevät enenevissä määrin ulkomaisille sijoittajille. Hoffrén myös huomautti, että bruttokansantuote kasvaa käytännössä lyhyellä aikavälillä sitä nopeammin, mitä kestämättömämpää kehitys ekologisesti on. Nopea talouskasvu syö siis tulevien sukupolvien luonnonvaroja, eikä omakaan hyvinvointimme edes nouse tästä. Arkijärjelläkin ymmärtää, ettei ole järkeä ostaa tavaroita joita ei tarvitse vain siksi, että talous kasvaisi.

Nyt talouskasvun taittuessa kannattaisi elvyttää kestävällä pohjalla niin että myös hyvinvointimme siitä paranisi. Kestävää kehitystä tukevaa elvytystä ovat esimerkiksi raideverkon uusinnat ja laajennukset, joukkoliikenneinfrastruktuurin parantaminen, kevyen liikenteen väyliin investoiminen, energiatehokkuusremontit, uusiutuvan energian kapasiteettiin investoiminen sekä homekoulujen korjaukset. Näitä kohteita Espoossakin riittää.