Espoossa ei pidä leikata lapsilta, vanhuksilta ja ympäristöstä

Espoon kaupungin johto ehdottaa talouden tasapainotusohjelmassa leikkauksia mm. terveydenhoitoon, päivähoitoon, koulutoimeen ja ympäristökeskuksen ennestään erittäin niukkoihin resursseihin. Yleisesti ottaen henkilöstömenot ovat suurin leikkauskohde, vaikka tämähän vaikuttaa negatiivisesti muutenkin heikkenevään työllisyystilanteeseen. Erityisen paljastavaa on ehdotukset mistä strategisista tavoitteista ollaan valmiita tinkimään. Koulujen tuntikehys, neuvolat, vanhustenhoito, terveyden- ja sairaanhoito ovat tällä kaupunginjohtajan esityslistalla. Eli peruspalvelut ja henkilöstö joustavat ensin, vaikka ne ovat tärkeimpiä. Eihän se näin voi mennä!

Samaan aikaan Suurpeltoon rakennetaan edelleen sadoillatuhansilla edistynytttä infraa vaikka uusasuntotuotanto on jäissä eikä todellista tarvetta ole paitsi vuokra-asunnoille, joita voitaisiin rakentaa jo valmiille alueille. Entä jos investointirahat suunnattaisiinkin energiatehokkuusinvestointeihin; silloin saataisiin energiamenoissa säästöä käyttötalouteen nopeasti. Imagonrakennuslehtiin ja erilaisiin markkinointikampanjoihin menee myös rahaa. Tingitään ensin näistä!

Ympäristökeskuksen pienistä resursseista tinkiminen on erittäin lyhytnäköistä. Ympäristön pilaantumisen ja päästötavoitteista tinkimisen hinta on korkea eikä sitä voida laskea pelkästään rahassa.

Todella hölmöä on myös päätetyt keski- ja hyvätuloisten veronkevennykset tässä tilanteessa. Miltä julkisten palveluiden rahoitustilanne näyttäisi ilman niitä? Valtiolla olisi enemmän rahkeita tukea kuntia ahdingossaan ilman toteutettuja hyvätuloisten veronkevennyksiä. Jos säästöpaineet johtavat kuntien veroäyrin kiristymiseen, pienituloisilla on entistä tukalampaa, kuntaverotuksessa kun ei ole progressiota. Elvytyskeinonakaan hyvätuloisten veronkevennykset ei ole tehokas, on parempi varmistaa työllisyys julkisissa palveluissa kuin lisätä ennestään hyväosaisten ostovoimaa. En myöskään pidä tuloverotuksen kevennystä keskeisenä keinona työvoiman houkuttelulle. Tasapainoinen yhteiskunta, jossa tuloerot eivät ole liian suuret ja peruspalvelut toimivat on houkutteleva myös hyvätuloisille. Voitaisiinko nyt perua tyhmä päätös?

Entä voitaisiinko hyvätuloisten asiakasmaksuja peruspalveluissa nyt korottaa, niin että palvelutason leikkauksilta vältyttäisiin? Myönnän, että tämä on hallinnollisesti haastavaa, mutta ei kuitenkaan mitään rakettitiedettä. Laitetaan vaikka ensin maksu omantunnon mukaan niin että ne joilla mielestään on mahdollisuus siihen maksavat vapaaehtoisesti enemmän. Näihin talkoisiin minä ainakin lähtisin mukaan jos sillä turvattaisiin riittävän laadukkaat peruspalvelut kaikille. Tuloverotuksen korjaus ja rahan suuntaaminen työllistäviin peruspalveluihin olisi toki helpoin ratkaisu tähän ongelmaan.