maanantai 23. maaliskuuta 2009

Materiaalihierarkioiden globaali sekasotku

Kun energiatehokkuus on viimeinkin nousemassa sille kuuluvaan tärkeysasemaan päättäjien prioriteeteissa, aivan liian sivuun jää toinen vähintäänkin yhtä tärkeä asia, materiaalitehokkuus. Nämä kaksi menevät oikeastaan käsi kädessä. Jos käytämme materiaaleja järkevästi, moneen kertaan kierrättäen korkean jalostusarvon tuotteesta lopulta energiaksi, säästetään materiaalikierron aikana valtava määrä uusien materiaalien tuottamiseen tarvittavia energiapanostuksia. Avainsana onkin materiaalihierarkia; vain alimman portaan materiaaleja kannattaa käyttää polttoaineena.

Hyvä esimerkki on puu. Jos käytämme puuta puurakentamiseen, se korvaa energiasyöppöjä materiaaleja kuten sementtiä ja terästä, ja sitoo kasvun aikana sitomansa hiilen jopa vuosisadoiksi rakenteeseensa. Tämän jälkeenkin puun voi vielä käyttää monella tavalla. Jos teemme puusta sellua, paperia ja samalla sivutuotteina metsäkemian tuotteita kuten öljypohjaisia kemikaaleja korvaavia mäntyöljykemikaaleja, saadaan kierrätyskelpoisia käyttötuotteita, joiden kuituaines voidaan kierrättää ja lopulta polttaa energiaksi. Samalla kannattaisi kyllä käyttää loputkin jakeet materiaaleina, eristää arvokkat luonnon kemikaalit ja lääkeaineet ja tehdä lopuista biohajoavista jätejakeista esimerkiksi biokaasutuksella energiaa. Mutta jos poltamme puun suoraan, menetetään kaikki materiaalikäytön mahdollisuudet ja hyödyksi saadaan pelkkä energia-arvo. Puu onkin liian arvokasta sellaisenaan poltettavaksi.

Mitä sitten tulisi käyttää polttoaineena, kun fossiilisista polttoaineista halutaan eroon? Materiaalihierarkian mukaan pitää aloittaa jätteistä. Jätevirtoja riittää, ja niiden energiasisältö saadaan hyvin talteen kun käytetään kullekin jakeelle soveltuvinta teknologiaa. Sekajätteen massapolton hyötysuhde on huono, mutta erottelemalla biojäte, kuitu ja muovi saadaan tehokkaita prosesseja. Biojäte kannattaa kaasuttaa liikennepolttoaineeksi, kuiduista saa nestemäisiä liikennepolttoaineita fermentoimalla tai kaasutusprosessin kautta, ja muovi on myös soveltuva kaasutusraaka-aine.

Tällä hetkellä globaalit materiaalihierarkiat ovat aivan sekaisin. Puuttuva ymmärrys eri materiaalien käytön elinkaarivaikutuksista on johtanut siihen, että arvokkaita rakennusmateriaaleja, ruokaa ja luonnon polymeerejä poltetaan polttoaineena. Öljyä korvataan biopolttoaineilla, joiden valmistuksen elinkaarivaikutukset ympäristölle ovat moninkertaisesti huonommat kuin öljyllä. Samaan aikaan jätettä kertyy kaatopaikat täyteen tai se poltetaan 70-luvun teknologialla, joka hukkaa suuren osan potentiaalista.

Aloitetaanko asian muuttaminen YTV:stä? Lopetetaan palmuöljydieselin käyttö YTV:n busseissa, tehdään jätevedenpuhdistamoiden lietteistä ja seudun biojätteistä biokaasua jäteautojen ja bussien polttoaineeksi ja päivitetään jätteenpolttolaitoksen prosessi tälle vuosituhannelle. Luodaan materiaalikierrolle aidot mahdollisuudet nostamalla lajittelu- ja keräysverkko aivan uudelle tasolle. Nämä ovat myös ilmastotavoitteiden saavuttamisen toimenpiteiden kärkijoukkoa jos kustannustehokkuutta katsotaan.