lauantai 25. heinäkuuta 2009

Poliittisen vaikuttamisen koreografia

Ensimmäisen valtuustovuoden puolenvälin jälkeen olen pohtinut ensivaikutelmia kunnallispolitiikasta. Jotkut ennakkokäsitykset ovat vahvistuneet. Kyllä, aikaa kuluu paljon ja papereita pitää lukea kasapäin. Kunnallinen byrokratia on monipolvista ja moni asia hukkuu byrokratiaportaisiin tai virkamiehet pitävät niitä jemmassa milloin mistäkin syystä. Odotettua on myös se että asioiden taustojen selvittäminen on työlästä.

Toisaalta olen ollut yllättynyt siitä, että joihinkin isoihinkin asioihin on myös helppo vaikuttaa itsenäisesti jos tekee taustatyönsä hyvin ja ilmaisee itseään selkeästi ja oikeassa paikassa. Uutenakin valtuutettuna voi saada jo ekoissa kokouksissa läpi tärkeitä lisäyksiä päätöksiin. Sain esimerkiksi läpi kevään aikana valtuustokäsittelyssä päivähoidon strategiaan lisäyksen lapsen kokeman turvallisuudentunteen ja jatkuvuuden huomioimisesta. Asia oli paksun asialistan ties kuinka monennessa liitteessä, josta se olisi mennyt helposti ohikin. Tämä on myös turhauttavaa: satojen sivujen niput on luettava tarkasti liitteineen läpi jottei tärkeitä asioita livahda läpi kokouksissa.

Vaikuttamisen kärki on suurelta osin tässä: kokousten asialistojen ja taustojen huolellisessa läpikäynnissä. Mutta on muutakin: omassa ryhmässä on tärkeää olla aktiivinen ja rakentava, ja toisaalta tutustua muihin ryhmiin ja niiden tavoitteisiin. Uusia asioita voi nostaa esiin valtuustoaloittein. Tämä on järeä norsupyssy jota on turha käyttää liiaksi. Asian tulee olla sellainen, johon muulla keinoilla ei kykene vaikuttamaan. Aloitteet työllistävät virkamiehiä mutta ovat oiva täsmätyökalu, vaikka valitettavan harvoin ne aiheuttavat konkreettisia jatkotoimenpiteitä.