maanantai 17. elokuuta 2009

Syksyn valtuustotyö käyntiin lasten asioilla ja biopolttoaineilla

Tänään aloitettiin syksyn valtuustokausi lämmittelevällä kokouksella, joka oli lyhin tähänastisista. Listalla oli kuitenkin tärkeitä asioita.

Ensimmäisenä keskustelutti lasten ja nuorison hyvinvointiohjelma lastensuojelun näkökulmasta. Ohjelma oli hyvin valmisteltu ja varsin kattava. Suurin huoli liittyikin siihen, miten ohjelman tavoitteita saadaan tulevina vuosina edistettyä. Länsiväylästä saimme juuri lukea että kaupunginjohtaja aikoo ehdottaa valtuustolle säästöjä päivähoidosta ja opetuksesta. Todella masentavaa, kun ohjelman taustatiedoista juuri olemme saaneet lukea, miten Espoossa esimerkiksi kouluterveydenhoitajien ja neuvolan terveydenhoitajien vaje on pääkaupunkiseudun suurin, ja miten henkilöstön määrän mitoituksessa jäädään jälkeen valtakunnallisista suosituksista monella muullakin alueella, kuten perheneuvoloissa.

Perheneuvoloista, kouluterveydenhoitajista, neuvolan terveydenhoitajista sekä päivähoidon ja opetuksen henkilökunnasta ei voi säästää. Päinvastoin, mitoitukset pitäisi saada lähemmäs suosituksia. Minä olisin valmis vaikka nostamaan veroprosenttia että lasten palvelut saadaan turvattua. Lapsiin investoiminen jos joku on elvytystä - eli taloutta virkistävää toimintaa, josta jää pitkäaikaista hyötyä yhteiskunnalle.

Kokouksessa keskusteltiin myös YTV:n bussien biopolttoainekokeiluun liittyvästä aloitteesta, jossa ehdotettiin palmuöljypohjaisen biodieselin vaihtoa kestävämmällä raaka-aineella tuotettuun, esimerkiksi biojätepohjaiseen biopolttoaineeseen. Valtuusto hyväksyi yksimielisesti toivomuksen, että nykyisen kokeilun päätyttyä arvioidaan uudelleen mahdollisuudet luopua sademetsäalueella tuotetuista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden käytöstä.

Pidin puheenvuoron siitä, miten hankalaa biopolttoaineiden kokonaiselinkaarivaikutusten arviointi on, ja miten kriteerien määrittely on vielä kesken, ja riippuu muun muassa EU:n meneillään olevasta työstä ja Kööpenhaminan ilmastoneuvottelujen lopputuloksesta. Toistaiseksi joudumme vielä nojautumaan osin puutteelliseen tietoon eri raaka-aineiden ja prosessien kokonaiselinkaarivaikutuksista. Tässä tilanteessa loppukäyttäjien vastuu käyttämistään tuotteista ja niiden ympäristövaikutuksista korostuu. Erittäin keskeistä joka tapauksessa on raaka-aineen tuotannon epäsuorat maankäytölliset vaikutukset. Mikäli viljelmät aiheuttavat sademetsän hakkuita suoraan tai toisaalla, on erityisesti turvemailta vapautuvan metaanin määrä niin suuri, että saatavien polttoaineiden ilmastotase kääntyy haitalliseksi.

Joka tapauksessa on selvää, että ilmastotavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan niin energian kuin muunkin kulutuksen vähentämistä sekä omien uusiutuvien raaka-aineidemme hyödyntämistä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi biojätepohjaisten polttoaineiden, rajatusti metsäpohjaisen bioenergian sekä tuuli- ja aurinkovoiman lisäämistä. Kulutuksen vähentäminen vähentää kuitenkin myös energiankulutusta, ja on ensisijainen ja helpoin keino. On hyvä muistaa, että on tärkeintä miettiä tarvitseeko autoa ja paljonko sillä täytyy ajaa, ja vasta sen jälkeen että paljonko se kuluttaa ja mitä polttoainetta.