Ensi vuoden raamit ja huoli ympäristötoimen resursseista

Tänään päätettiin valtuustossa ensi vuoden veroprosentista, budjettikehyksestä ja vuoden 2009 budjettileikkauksista. Veroprosentin pieni nosto ensi vuonna ja siitä saatujen rahojen ohjaaminen peruspalveluihin on minusta hyvä asia tässä tilanteessa. Ensi vuoden budjettikehys oli neuvoteltu ryhmien puheenjohtaijen kesken valmiiksi, joten siihen ei enää valtuustossa tehty muutoksia. Itseäni epäilytti paketissa mukana ollut Espoo-lisän leikkaus, mutta asiaa ei enää voinut käsitellä sillä se kuului neuvottelusopimukseen.

Myös tämän vuoden leikkaukset oli neuvoteltu ryhmien puheenjohtajien kesken. Leikkauksia oli toteutettu myös ympäristötoimessa, johon liittyen toin esille ympäristölautakunnan huolen. Vesiensuojeluun ja ympäristöviestintään kohdistuneet leikkaukset estävät ympäristötoimen tavoitteiden saavuttamista, eikä ympäristölautakuntaa oltu kuultu leikkauksista päätettäessä.

Vesiensuojelun leikkaukset estävät hulevesiohjelman käynnistämisen. Viime aikoina on kuultu monista kaupungeista ja kunnista ikäviä uutisia vesikriiseistä, jotka aiheuttavat runsaasti kustannuksia ja ongelmia asukkaille. Viime vuonna esimerkiksi sateiden nostamien pintavesien pääsy vedenottamoihin aiheutti merkittäviä ongelmia Ylöjärvellä, Nivalassa ja Porvoossa. Hulevesiohjelmaa ja lisäpanostusta vesiensuojeluun tarvitaan, jotta voidaan suojautua esimerkiksi tulvien, rankkasateiden ja monimuotoisten vesistöjen lähellä tapahtuvien toimintojen aiheuttamilta riskeiltä vesistöille. Esimerkiksi Helsingillä ja Vantaalla on jo hulevesiohjelmat, vaikka niissä on huomattavasti vähemmän arvokkaita vesistökohteita kuin Espoossa. Ilman hulevesiohjelmaa ja riittävää panostusta vesiensuojeluun otamme tietoisen riskin mahdollisesti kalliiksikin käyvistä seuraamuksista muutaman kymmenentuhannen säästöjen vuoksi.

Erityisen ikäviä tehdyt leikkaukset ovat siksi, että Espoon ympäristötoimi on jo valmiiksi aliresursoitu. Kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisena ympäristölautakunta vastaa yli 160:stä lakisääteisestä ympäristölainsäädännön velvoitteesta sekä luonnonsuojelun edistämisestä ja mm. ilmastostrategian toimeenpanon koordinoinnista Espoossa. Tähän tarkoitukseen on ympäristökeskuksessa vain noin 20 henkilön resurssit. Esimerkiksi Helsingissä ja Oulussa on asukaslukuun suhteutettuna noin kaksinkertaiset resurssit vastaaviin ympäristötoimen tehtäviin.

Taantumasta ja aliresurssoinnista huolimatta ympäristötoimen haasteet ja lakisääteiset velvoitteet lisääntyvät jatkuvasti. Taantuman yhteydessä valitettavasti myös ympäristörikoksilla on taipumus lisääntyä, eikä nykyisillä resursseilla ole mahdollisuutta riittävään proaktiiviseen valvontaan. Vaikka kaupungin on säästettävä, aliresursoidussa ympäristökeskuksessa ei ole enää varaa säästöihin. On muistettava, että ympäristöriskien hallinnasta säästäminen koituu helposti hyvin kalliiksi tulevaisuudessa.