tiistai, 8. syyskuuta 2009

Ilmastotavoitteiden ja tekojen välisestä kuilusta

Eilen valtuusto hyväksyi strategian tulevalle kaudelle. Visioon saatiin toteamus, että "Espoo on ilmastonmuutoksen hillinnän edelläkävijä". Nyt tämän toteamuksen todeksisaattamiseen tarvitaan hartiavoimin töitä.

Tällä hetkellä ilmastostrategiassa sitoudutaan 39 % päästövähennyksiin vuoteen 2030 mennessä. Toimenpideohjelmassa on tunnistettu hyviä toimia energian käytössä, rakentamisessa, liikenteessä, maankäytössä ja muilla sektoreilla, joilla päästöihin voi vaikuttaa. Ongelmana on se, että toimenpiteiden lisäksi tarvittaisiin napakat välitavoitteet toimenpiteittäin, ja niiden toteuttamiseen riittävät resurssit. Toimenpiteet jakautuvat joka puolelle kaupunkia, käytännössä joka työpisteeseen. Tämän takia koulutetaan parhaillaan kaupungin sisäisiä "ilmastoagentteja", jotka omassa toimipaikassaan auttavat toteuttamaan ohjelman tavoitteita.

Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Lisäksi tarvittaisiin selkeä tulosohjaus. Sen lisäksi että kaupungin yksiköillä on taloudelliset tavoitteet ja raamit, tulee kaikilla toiminnoilla olla myös omat yksiselitteiset päästöraamit, joita myös seurataan ja tavoitteiden saavuttamisesta palkitaan. Ja seurantaan konkreettiset mittarit.

Ja kun tuo jättiurakka on tehty, onkin seuraava kysymys ovatko päästövähennystavoitteemme jo vanhentuneet? On hyvin mahdollista, että Kööpenhaminan kokouksen jälkeen meillä on rima korkeammalla, ja siinä vaiheessa ei varsinaisesti auta että edellistenkin tavoitteiden pureskelu on vielä vaiheessa. Ja miksei tiukempiin tavoitteisiin voisi sitoutua riippumatta Kööpenhaminastakin. Edelläkävijälle se oikeastaan kuuluisi.

0 kommenttia: