perjantai 3. maaliskuuta 2017

Lähiluonnon puolella

Sain ilahduttavan viestin muutama viikko sitten. Friisinkallion uudelle luonnonsuojelualueelle on tekeillä hoitosuunnitelma ja sain kiitosta työstäni alueen suojelemiseksi viisi vuotta sitten kun olin ympäristölautakunnan puheenjohtaja. Friisinkallio on upea luontokohde keskellä asutusta Olarin kupeessa. Näiden lähimetsien suojelu vaatii erityistä huomiota, kun kaupungin kasvaessa pyritään ottamaan käyttöön tai ainakin vähän nakertamaan rakentamattomia lähimetsiä.

Vaikka Friisinkallio ja muutama muu urbaani luontokohde on Espoossa suojeltu, vielä on syytä olla tarkkana. Rakentaminen ja suunniteltu Espoonväylä uhkaavat nakertaa Keskuspuistoa ja myös Sammalvuorta nakerretaan pala palalta. Tässä tulee helposti ikävä kierre kun ensin hakataan reunametsää ja sen jälkeen perustellaan että voidaan hakata vähän enemmänkin kun loppukin metsä on tämän jälkeen "melualueella".

Finnoon rakentamisen yhteydessä on yritetty säilyttää ekologista yhteyttä Suomenojan lintukosteikon ja keskuspuiston välillä Suomenlahdentien korkealla sillalla, josta päätettiin viime valtuustokaudella. Sama ekologinen yhteys jatkuu Latokasken niityllä kohti Harmaakallion metsää. Latokasken niittyä ollaan nyt kaavoittamassa uudelleen ja kaavassa ekologisen käytävän on ehdotettu säilyvän yksittäisten jäljelle jäävien puiden kautta yli Nöykkiönkadun, kun metsät kaadetaan lisäasutuksen tieltä.  Tämä vaikuttaa melko optimistiselta ajattelulta.

 Ehdotetussa kaavassa on hyviä ajatuksia täydennysrakentamisesta ja urheilupuistosta Latokasken pellolle, mutta parempi viheryhteys ja viihtyisämpi kokonaisvaikutelma saataisiin säilyttämällä yhtenäinen viherkäytävä Latokasken niityn ja keskuspuiston välillä. Sitä voisi jopa parantaa istuttamalla nauhamaista metsää Laidunmäen lehtometsän reunamille.